Jalostukseen käytettävien suomenpystykorvien tulee täyttää tietyt jalostuskoirille asetetut kriteerit (metsästysominaisuudet, terveys, ulkomuoto, luonne) jne. Jalostuksen tulee olla harkittua ja perinnöllisen edistymisen saavuttamiseksi jalostukseen käytetyt yksilöt ovat rodun keskitasoa parempia halutuissa ominaisuuksissa. Jalostuksella tulee myös aina olla päämäärä.
Käyttöominaisuuksien säilyttäminen
Pohjoisessa suomenpystykorva on perinteensä mukaisesti pääasiassa arvostettu lintukoira.
Suomenpystykorva on luontaisesti puuhun lintua haukkuva metsästyskoira, joka ilmaisee haukullaan sekä kertoo ns. merkitsemällä, missä riista kulloinkin on.
Suomenpystykorvan kuulo- ja hajuaistien tulee olla tarkat, liikkeet keveät ja reaktiot nopeat. Se on voimakkaan riistaviettinen koira, joka työskentelee riistalla varsin itsenäisesti, mutta työskentelyn tulee myös olla yhteistyökykyistä ja ohjaajan ehdoilla tapahtuvaa.
Jalostuksessa on hyvä käyttää niitä koiria, jotka ovat osoittaneet kykynsä rodunomaisissa käyttökokeissa. Näin toimimalla varmistetaan, että jalostukseen käytetään ensisijaisesti koiria, jotka ovat todistetusti riittävän laadukkaita käyttöominaisuuksien osalta. Näiden koirien esille tuominen on myös kerhollemme tärkeää.
Linnunhaukku ominaisuuksia mitataan linnunhaukkukokeissa (LINT). Niiden tarkoituksena on kehittää metsästyspystykorvien käyttökelpoisuutta metsäkanalinnun metsästyksessä ja saada tietoa koirayksilöistä jalostusta varten. LINT-kokeessa saavutettu palkintosija koiralla on näyttö siitä, että se on hyvä käyttökoira ja samalla potentiaalinen koira jatkamaan sukua.
Suomenpystykorvan terveys
Suomenpystykorva on kokonaisuutena arvioiden terveimpiä koirarotujamme ja sellaisena se halutaan säilyttää myös tuleville sukupolville. Niiden jalostuksessa on siis syytä suosia terveyttä, koska sairaita ja heikkoja koiria ei pysty käyttämään tarkoitukseensa.
Suomenpystykorvan populaatiossa sairauksia pyritään vähentämään ohjaamalla jalostusta yhdistelmien taustoilla olevia riskejä tarkastellen ja ylläpitämällä rodun monimuotoisuutta esimerkiksi yhdistelmien laskennallista sukusiitosastetta pienentämällä sekä jälkeläismäärää rajoittamalla.
Rotujärjestön jalostuskoirille asettamat kriteerit toimivat suuntaviivoina, kun tavoitellaan elinvoimaista ja tervettä rotua.
Ulkomuoto ja rakenne
Suomenpystykorva on rakenteeltaan keskikokoa pienempi, neliömäinen, kiinteä, hyväryhtinen koira.
- Uroksen ihannesäkäkorkeus on 47 cm
(alaraja 44 cm ja yläraja 50 cm). - Nartun ihannesäkäkorkeus on 42 cm
(alaraja 39 cm ja yläraja 45 cm).
Väriltään suomenpystykorva on kellertävän- tai ruskeanpunainen. Väri on yleensä kirkas. Sitä koristavat kauniit vaalennukset reisien takaosan housukarvoina ja jopa valjaina kyljillä sekä sisäkaaren karvoitukselta vaalea häntä. Häntä kiertyy tyvestä alkaen kaaressa eteenpäin tiiviisti selänmyötäisesti ja kaartuu alas sivulle kiertyen reiden takakarvojen tasalle.
Suomenpystykorvalla yleisvaikutelma jää puutteelliseksi, jos sen sukupuolileima ei ole tarpeeksi selvä. Urokset ovat urosmaisia, mutta ne eivät saa olla koskaan raskaita ja karkeita. Nartut ovat narttumaisia, olematta kuitenkaan rakenteeltaan heiveröisiä. Uros on neliö. Narttu sen sijaan on mittasuhteiltaan tavallisesti noin 1 cm korkeuttaan pitempi.
Suomenpystykorvan ulkomuoto on varsin vakiintunut ja yhtenäinen. Jatkossa tärkeintä on terveen rakenteen, käyöominaisuuksien ja sopivan voimakkuusasteen vaaliminen.
Luonne
Suomenpystykorvan luonne vastaa tänä päivänä varsin hyvin rotumääritelmää. Luonne on kehittynyt yllättävän nopeasti avoimempaan ja sosiaalisempaan suuntaan.
Suomenpystykorva on luonteeltaan tarmokas, vilkas, rohkea, yhteistyöhaluinen ja peräänantamaton. Nopeasti oppivana ja sosiaalisena se on kuitenkin samanlainen koti- ja perhekoira kuin muutkin ja se soveltuu koko perheen yhteiseksi harrastuskoiraksi, joka kaipaa huomiota ja nauttii saadessaan sitä.
Suomenpystykorva olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta vihaisuutta ei luonteessa sallita.
Jalostusvalintoihin vaikuttavat tekijät
Vaikka suomenpystykorva on kokonaisuutena terve koirarotu esiintyy sillä kuitenkin perinnöllisenä sairautena silmä- ja polvivikoja sekä jonkin verran epilepsiaa. Epilepsian määrä on järjestelmällisellä työllä saatu vähenemään merkittävästi ja sen esiintyminen rodussa on ollut 2020 luvulla vähiten jalostukseen vaikuttava tekijä.
Rodun terveenä säilyttäminen vaatii rodussa esiintyvien sairauksien ja samaperintäisyyden tiedostamista sekä niiden mahdollista vähentämistä jalostuksellisilla ja muilla keinoilla.
Pysyvien hampaiden puuttuminen on perinnöllinen vika ja ne ovat voimakkaasti periytyviä. Jos hammaspuutokset (paitsi P1 ja M3 -hampaat) ovat vakavia, tulee koiran jalostuskäyttöä tarkoin harkita. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota koirien leukojen leveyteen ja voimakkuuteen.
Suomenpystykorvan silmät ovat rotumääritelmän mukaan väriltään tummat. Vaaleat silmät ovat asteesta riippuen jopa nollaava virhe. Myös raajojen kulmauksiin ja kierteisyyteen on syytä kiinnittää huomiota. On olemassa tutkittua tietoa siitä, että jos polvikulma on erittäin niukka, niin sillä on osittainen vaikutus polvilumpion sijoiltaan menemiseen.
Jalostuksen tavoitteeksi on hyvä asettaa mahdollisimman laaja jalostuspohja, jotta perinnöllinen monimuotoisuus rodussa ei katoaisi. Taustoiltaan tutkimattoman tai sairauksia periyttäneen koiran jalostuskäyttö ei kuitenkaan ole perusteltua populaation monimuotoisuudella. Jalostukseen käytettävät koirat onkin hyvä käyttää virallisessa PEVISA-tarkastuksessa jo ennen ensimmäistä paritusta.
Jalostukseen käytettävillä koirilla on hyvä olla palkintosija rodunomaisesta käyttökokeesta sekä lisäksi näyttelytulos, jossa koira on todettu rodunomaiseksi.