Haukkuvien lintukoirien avulla tapahtuvaa metsästysmuotoa on harjoitettu nykypäiviin asti menestyksekkäästi ilman teknisiä apuvälineitä.  Aseistus ja metsästäjän varusteet ovat kuitenkin kehittyneet koko ajan paremmiksi.

Hyvin isäntäänsä yhteyttä pitävä koira ei tarvitse kaulaansa koirapaikanninta. 2010 luvulla niitä on kuitenkin alkanut näkyä myös haukkuvilla lintukoirilla. Paikantimien suosion kasvuun lintukoirillakin on useita syitä mutta päällimmäisin lienee metsästäjissä kasvanut turvallisuuden puutteen tunne. Turvattomuutta ovat kasvattaneet mm. liikenteen kova kasvaminen ja susikannan kasvava leviäminen Suomessa. Paikannuspanta ei kuitenkaan anna riittävää suojaa liian kaukana isännästään kulkevalle sekä harvoin yhteyttä pitävälle koiralle. Paikantimella voidaan kuitenkin todentaa mahdollisesti koiralle aiheutunut vahinko tai auttaa jonkinlaiseen satimeen jäänyttä koiraa.

Paikantimen käyttötapa pystykorvilla

Uuden pystykorvan kanssa metsästyskoulutusta aloitettaessa on metsästäjän ja koiran opeteltava toistensa tapa liikkua ja maastossa. Koiraa ”opitaan lukemaan” vain viettämällä sen kanssa aikaa metsällä. Koiran toimintaa, sen erilaisten haukkuäänien merkityksiä ja eleitä metsässä seuraamalla voidaan sitä oppia tulkitsemaan ilman tarvettakaan turvautua teknisiin apuvälineisiin. Nämä taidot on kuitenkin jokaisen koiran kohdalla tärkeää opetella ennen paikannuslaitteiden mahdollista käyttöönottoa.  Näin menetellen koira sopeutuu parhaiten yhteistyökykyiseksi ja sen toimintaa on mahdollista jatkossakin hallita. 

Metsästys ja liikkuminen haukkuvan lintukoiran kanssa ei saa olla paikantimen käyttöönoton jälkeen pelkästään niiden varassa. Metsästäjän tulee tehdä päätökset minne maastossa mennään ja koiran tulee suhteuttaa hakunsa metsästäjän kulkemisen mukaisesti. Paikannuslaitteen käyttöönoton jälkeenkin edelleen isäntänsä hakemaan joutuvan koiran yhteydenpito säilyy sopivana koko koiran käyttöiän. Tälle metsästysmuodolle on erittäin tärkeää, että pohjan- ja suomenpystykorvien tärkeä ominaisuus, eli luontainen yhteydenpito isäntään, säilyy jatkossakin hyvänä. Rotuominaisuuden mukaisesti näiden koirien tulee riistaa hakiessaan pitää sopivin välein yhteyttä ohjaajaansa ja niiden yhteistyöhalukkuus tulee olla hyvä.

Parhaimmillaan haukkuvan lintukoiran työskentely on metsästäjän ehdoilla tapahtuvaa. Haukkuääni on hyvin kuuluvaa ja erilaiset tapahtumat kertovaa. Tämän johdosta varsinaisessa metsäkanalintujen metsästyksessä ei paikanninta tulisi käyttää muutoin kuin paikkatiedon saamiseen silloin, kun on pitempiaikainen epävarmuus koiran olinpaikasta. Paikannuslaitteita ei tule metsäkanalintujen metsästyksessä käyttää hirven- tai pienpetometsästyksen tavoin metsästyksen tehostamiseen.

Tulevaisuuden haukkuvien lintukoirien yhteydenpito-ominaisuuksista on syytä pitää hyvää huolta. Ne voivat heiketä, jos koirien ei tarvitse paikantimien vääränlaisen käytön myötä hakea isäntäänsä vaan isäntä tekee sen jatkuvasti koiran puolesta. Lisäksi jos paikanninta koko ajan hyödynnetään metsästyksessä, katoaa tästä metsästystavasta sille nyt ominainen rentous ja mielekkyys .